Millainen polku kansainvälinen adoptio on tulla äidiksi? Kauanko prosessi kesti? Miltä tuntui saada lapsi ensimmäisen kerran syliin? Miten päädyitte adoptoimaan? Näitä ja monia muita kysymyksiä sateli tuoreelle äidille lähes päivittäin vanhemmuuden alkutaipaleella. Kiinnostus oli aitoa ja vilpitöntä. Kysymyksiin vastailtiin niin kaupan hedelmäosastolla kuin sosiaalisessa mediassakin tutuille ja puolitutuille. Lue, kuinka Elisasta tuli äiti kansainvälisen adoption kautta!
Kansainvälinen adoptio on vielä varsin tuntematon aihe Suomessa. Sen ymmärtää hyvin, kun tarkastelee esimerkiksi viime vuoden tilastoja. Vuonna 2019 Suomeen saapui adoptiopalvelua antavien tahojen mukaan (Interpedia, Pelastakaa Lapset) 64 lasta kansainvälisen adoption kautta eri puolilta maailmaa, kun samana vuonna Suomessa syntyi 45 613 lasta (Tilastokeskus). Omassa adoptiokuplassaan välillä unohtaa, että monelle olemme ainoa satunnaisia lehtiartikkeleita konkreettisempi linkki adoptioon ja sen kautta perheen perustamiseen.
“Millaista on tulla äidiksi kansainvälisen adoption kautta? Kauanko prosessi kesti? Miltä tuntui saada lapsi ensimmäisen kerran syliin? Miten päädyitte adoptoimaan?”
Meidän tarinamme taustalta löytyy selittämätön lapsettomuus ja yksi yllätysraskaus, joka päättyi alkuvaiheessa keskenmenoon. Olimme puhuneet mieheni kanssa adoption mahdollisuudesta jo ennen tietoa biologisesta lapsettomuudesta, joten päätös lähteä lapsettomuusklinikalta adoptiotoimiston asiakkaaksi oli meille luonnollinen valinta.
Kului lopulta noin kahdeksan vuotta ensimmäisestä lapsihaaveesta siihen, että saimme esikoisen vihdoin syliimme. Miltä tuntui saada SE puhelu kahdeksan vuoden lapsitoiveiden jälkeen ja mitä sitten tapahtui? Tässä on meidän tarinamme.
“Omassa adoptiokuplassaan välillä unohtaa, että monelle olemme ainoa satunnaisia lehtiartikkeleita konkreettisempi linkki adoptioon ja sen kautta perheen perustamiseen. “
SE puhelu – kun matka kohti adoptioäitiyttä alkoi
Uudenvuoden aattona palvelen juuri asiakasta, kun tunnen puhelimen värinän essuni taskussa. Kello oli vähän yli puolenpäivän ja työn touhussa unohdan vastaamattoman puhelun ennen kuin seuraavan kerran ehdin ottaa puhelimen käteeni. Sydämeni jättää yhden lyönnin välistä, kun näen viestin: ”Hei soitatko minulle Interpediaan mahdollisimman pian” adoptiotamme hoitava henkilö kirjoittaa.
Ei kai…voisiko tämä tarkoittaa…olisiko tämä SE puhelu? En saa kontaktiamme heti uudestaan kiinni ja hermostuksissani soitan miehelleni, joka kertoo, että myös häntä oli koitettu tavoittaa mutta hänellä on päivä täynnä asiakkaita. Kämmeneni hikoavat ja hermostuksissani pommitan soittajaa takaisin niin monta kertaa, että hän vastaa.
”Teitä odottaa hieman yli vuoden ikäinen pieni poika Johannesburgissa, teidän tarvitsee olla maassa 15 päivän päästä”. Olen shokissa, juoksen siivouskomeroon hakemaan hetkeksi rauhaa. Olimme odottaneet puhelua 5,5 vuotta ja silti se yllätti täysin.
Oma reaktioni yllätti minut täysin. Yhtäkkiä kaikki vuosien tsemppaus murenee ja itken silmät päästäni siivouskomeron lattialla. Minusta oli tullut äiti, yhdellä puhelinsoitolla. Kahdeksan vuoden odotus oli päättynyt. Soitan mieheni työpaikalle, sillä hän ei vastaa omaan numeroonsa. Viesti on kiireellinen ja en välitä, vaikka hän on asiakkaan kanssa. Haluan kertoa koko maailmalle, että meistä oli tullut vanhemmat.
”Teitä odottaa hieman yli vuoden ikäinen pieni poika Johannesburgissa, teidän tarvitsee olla maassa 15 päivän päästä”. Olen shokissa, juoksen siivouskomeroon hakemaan hetkeksi rauhaa.”
Kansainvälinen adoptio on vuosien prosessi
Kansainvälinen adoptio on yhdenlainen tapa perustaa perhe, jossa lapselle etsitään hänen tarpeitaan vastaava koti. Adoptiolasta toivovan prosessi alkaa adoptioneuvonnalla, jossa käydään sosiaalityöntekijän kanssa perusteellisesti läpi kaikki aina mahdollisen lapsettomuuden syistä perhesuhteisiin, talouteen ja lapsen kasvattamiseen.
Tämän jälkeen mikäli sosiaalityöntekijä suosittelee hakijaa vanhemmaksi, hän kirjoittaa adoptiota puoltavan kotiselvityksen, jolla voi hakea adoptiolupaa Valviralta.
Adoptiolautakunnan luvan saannin jälkeen käytännöt vaihtelevat maavalinnan ja palveluntarjoajan mukaan. Suomessa adoptiopalvelua tarjoavat Interpedia sekä Pelastakaa Lapset. Meidän tapauksessamme jonotimme ensin Interpedialla vuoroamme lähettää hakupaperit Etelä-Afrikkaan. Niiden lähdettyä alkoi SEN puhelun odotus, joka saattoi tulla ihan koska vain.
Meidän kohdallamme tämä tapahtumaketju kesti 5,5 vuotta, mutta jokaisen odotus ja prosessi on yksilöllinen. Tästä syystä palveluntarjoajat ovat haluttomia antamaan arvioita odotuksen kestosta.
Adoptioprosessi on altis myös monelle ennakoimattomalle muuttujalle kuten poliittisille tilanteille tai kansainvälisille pandemioille, joka on mutkistanut monen adoption etenemistä. Kukaan ei voi taata prosessin kulkua, lapsen saamista adoptioprosessin kautta tai aikarajaa.
Kansainvälinen adoptio vaatii kykyä avata itsensä, elämänsä ja tuleva vanhemmuutensa muiden arvioitavaksi, se on jatkuvaa epätietoisuutta ja odotusta milloin missäkin jonossa, mutta kaikki se tuska unohtuu sillä sekunnilla kun saat SEN puhelun. Ainakin minä unohdin.
“Kukaan ei voi taata prosessin kulkua, lapsen saamista adoptioprosessin kautta tai aikarajaa. Prosessi vaatii kykyä avata itsensä, elämänsä ja tuleva vanhemmuutensa muiden arvioitavaksi, se on jatkuvaa epätietoisuutta ja odotusta milloin missäkin jonossa, mutta kaikki se tuska unohtuu sillä sekunnilla kun saat SEN puhelun. Ainakin minä unohdin. “
Elämäni tärkein matka
Uudenvuodenyö ei koskaan ollut niin taianomainen, kuin sinä vuonna. Tuijotin poikani kuvaa rakastuneena, enkä voinut uskoa mikä onni meille oli suotu. Katsoin saamamme videon lastenkodilta varmasti tuhat kertaa ettei mikään yksityiskohta menisi minulta ohi. Seuraavana aamuna innokkaat isovanhemmat olivat jo ajaneet toisesta kaupungista lastensängyn kanssa ovemme taakse.
Seuraavat pari viikkoa elämä oli erinäisiä pitkiä muistilistoja, kun koitimme varustautua matkaan, laittaa kotiamme valmiiksi lasta varten ja järjestää siinä sivussa vielä työasiatkin kuntoon. Ne olivat yhtäaikaa elämäni pisimmät ja lyhyimmät 15 päivää, kun paloin halusta saada lapsen jo syliini ja koitin samalla ymmärtää, että mitä tässä on oikein tapahtunut.
Ei aikaakaan, kun kahlasimme jo lumimyrskyssä kohti lentokenttää ja elämämme jännittävintä matkaa. Ensimmäinen kohtaamisemme 21 päivää puhelun jälkeen oli kaikki ja paljon enemmän kuin mitä vuosien varrella olin voinut kuvitellakaan. Sain syliini unenpöpperöisen, kesken päiväunien herätetyn pienen pojan, joka katsoi meitä ihmetellen.
Tästä alkoi meidän yhteinen matkamme. Rakastin häntä jo paljon ennen kuin tiesimme toistemme olemassaolosta ja se rakkaus on saanut kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. Toiset lapset kasvavat äidin mahassa, toiset äidin sydämessä.
“Uudenvuodenyö ei koskaan ollut niin taianomainen, kuin sinä vuonna. Tuijotin poikani kuvaa rakastuneena, enkä voinut uskoa mikä onni meille oli suotu.”
Adoptiovanhemmuuteen liittyy monia erityispiirteitä, lapset tulevat monenlaisista olosuhteista ja kaikilla on biologisten vanhempien hylkäämiskokemus taustalla. Kiintymyssuhde rakennetaan pala palalta monesti rikkonaisten kokemusten päälle.
Olimme onnekkaita, sillä lapsemme hyväksyi heti meidän molempien läheisyyden, mutta kiintymyssuhdetta luotiin pitkän aikaa eikä mikään koulutus voinut valmistaa niihin ristiriitaisiin tunnemyrskyihin mitä koin, kun ensimmäisinä iltoina nukutin lasta, joka ikävöi lastenkodin tätejä ja tuttua tunnelmaa. Onneksi vertaistukea löytyi saman katon alta, jossa saimme viettää kolme viikkoa yhtäaikaa toisen suomalaisen adoptioperheen kanssa.
Etenkin äitiyden alkutaipaleella niin vertaistuki muilta adoptioäideiltä kuin myös ihanat äiti-ystävät ovat olleet korvaamaton tuki ja turva tilanteessa, jossa äitiyteen ei saa pikkuhiljaa kasvaa vaan joutuu hyppämään mukaan niin sanotusti vauhdista. Adoptiovanhemmuuteen liittyy monia erityispiirteitä lapsen taustasta ja tilanteesta riippuen, mutta lopulta se on kuitenkin myös ihan tavallista vanhemmuutta lapsiperheen iloineen ja suruineen.
“Adoptiovanhemmuuteen liittyy monia erityispiirteitä lapsen taustasta ja tilanteesta riippuen, mutta lopulta se on kuitenkin myös ihan tavallista vanhemmuutta lapsiperheen iloineen ja suruineen. “
Jokainen adoptio, niin kansainvälinen adoptio kuin kotimainen adoptio, on ihan omanlaisensa prosessi. Kokemuksia ja prosesseja on yhtä monta kuin odottajia, adoptiovanhempia ja adoptoituja lapsiakin. Tämä juttu pohjautuu kirjoittajan omiin kokemuksiin ja havaintoihin äidiksi tulemista kansainvälisen adoption kautta.
Tykkäsitkö jutusta? Käy tutustumassa myös muihin artikkeleihimme tästä.
Vieraskynän takana
Elisa Moilanen, 36, on suhteellisen tuore adoptioäiti, jonka perhe kasvoi pienellä pojalla tammikuussa 2019. Hän aloitti juuri uuden työn miehensä yrityksessä johdon assistenttina.
Elisan perhe toivoo vielä perheeseensä pientä sisarusta ja ovat aloittamassa uutta adoptioprosessia. Jos haluat nähdä mitä kaikkea matkan varrella tapahtuu, ota seurantaan @elsamoi Instagramissa.
Lisää infoa adoptiosta voit hakea toimijoiden omilta sivuilta, joita ovat Interpedia ja Pelastakaa Lapset. Sieltä löydät aina ajankohtaisimman tiedon adoptioon sekä eri maiden käytäntöihin liittyen. Lisäksi hyödyllistä infoa tarjoaa myös kokemusasiantuntijan roolissa vaikuttava Adoptioperheet ry.
