Esikoiseni syntyi kaksi vuotta sitten suunnitellulla sektiolla harvinaisen rakennepoikkeaman vuoksi. Raskausviikolta 12 lähtien oli selvää, ettei alatiesynnytys ollut vaihtoehto, joten en ottanut tuolloin lainkaan selvää synnytyksestä tai käynyt synnytysvalmennuksia. Käsitykseni synnytyksestä perustui lähipiiristäni kuultuihin synnytystarinoihin, jotka olivat lähes poikkeuksetta negatiivisia ja jopa traumaattisia.
Toinen raskauteni eteni normaalisti, mutta synnyttäminen jännitti. Etsiessäni apua lievään synnytyspelkooni, tutustuin sattumalta hypnosynnytykseen. Aloin ymmärtää mikä rooli mielellä ja keholla on synnytyksessä ja kuinka paljon voin itse näihin vaikuttaa. Sain myös selville tieteellistä perustaa sille, miten jännitys ja pelko vaikuttavat kokemukseen kivusta ja sen hallintaan.
Hypnosynnytys – liian hyvää ollakseen totta vai sittenkin mahdollista minulle?
Aluksi ajattelin, että hypnosynnytys on liian hyvää ollakseen totta ja nimityskin oli minulle hieman luotaantyöntävä. Kaikki siinä kuitenkin tuntui niin loogiselta ja luonnolliselta, että lopulta heittäydyin täysillä hypnomamojen maailmaan. Toimi tai ei, kaikesta tiedosta ja valmistautumisesta olisi joka tapauksessa hyötyä. Ammensin tietoa ja erilaisia harjoituksia kirjoista (esim Mindful Birthing), YouTubesta (esim Bridget Teyler), appseista (esim Insight Timer) ja netistä yleisesti. Koin että oma pieni tutkimukseni aiheesta olisi minulle antoisampi, kuin valmis hypnosynnytysvalmennus.
Perehdyin hypnosynnytykseen huolella ja tein koko raskauden ajan ihania rentoutus-, hengitys- ja visualisointiharjoituksia, yleensä iltaisin. Viimeisellä kolmanneksella keskityin erityisesti synnytykseen valmistaviin harjoituksiin.
Käsitykseni synnytyksestä muuttui pelottavasta ja negatiivisesta, luonnolliseksi ja rauhanomaiseksi. Voisiko synnytykseni olla rauhallinen ja jopa nautinnollinen?
Näin voimauttava hypnosynnytykseni eteni
Kerron seuraavaksi ihanan ja voimaannuttavan hypnosynnytystarinani. Jokainen synnytys on erilainen, eikä mitään voi ennalta suunnitella, mutta toivon että kokemuksestani on jotain hyötyä äideille synnytykseen valmistautumisessa.
Raskauden loppupuolella kohtuni oli hyvin supistusherkkä pitkään, erityisesti öisin. Viimeisen viikon ajattelin joka yö, että synnytys alkaa pian. Ehkä tekemäni henkinen työ sai kehoni öisin harjoittelemaan tulevaa, mutta aamun koittaessa supistukset loppuivat kuin seinään. Keskiviikkona 29.12., lähellä laskettua aikaani, heräsin tavalliseen tapaan supistelujen jäljiltä. Ilokseni huomasin, että supistukset kuitenkin jatkuivat aamupäivällä kovempana ja tiheämpänä.
Keskipäivällä linnoittauduin makuuhuoneeseen ja kaivoin esiin soittolistan, jonka olin laatinut synnytystä varten. Kuulokkeissani soi vaihdellen rauhoittava musiikki, ohjattuja rentoutuksia sekä affirmaatioita. Näiden avulla osasin hengittää ja rentoutua kuten olin opetellut ja antauduin täysin supistuksille. Tiesin, että mitä voimakkaampi supistus oli, sitä enemmän kehossani tapahtui. Tärkein tehtäväni oli hengittää, pitää mieleni positiivisena ja luottaa kehooni. Olin omassa maailmassani, jossa oudolla tavalla nautin kivusta, sillä tiesin että se edisti synnytystä.
Kolme tuntia kului nopeasti kuplassani, välillä keittiössä välipalalla, suihkussa ja makuuhuoneessa jumppapallolla hytkyen. Kuuntelin koko ajan soittolistaani, jota valikoin tilanteeseen sopivasti. Jossain vaiheessa havahduin siihen, ettei supistusten välissä ollut kuin muutama minuutti ja ne olivat yltyneet todella kivuliaiksi. Ääntelin alkukantaisesti, enkä voinut lopettaa hytkymistä ja liikettä hetkeksikään. Mieheni ja anoppini hieroivat vuorotellen selkääni ja harkitsin vielä uudelleen suihkuun menoa kivun lievittämiseksi. Anoppini onneksi komensi minut ja mieheni matkaan. Ajomatka sairaalaan takapenkillä maaten oli vain viisi minuuttia.
“I am a fearless birther..” kuului korvanappiini kun laahustin pyörätuoliin nojaten sairaalan pitkää käytävää synnytysvastaanotolle. Supistusten välissä ei ollut enää juuri minuuttiakaan ja rohkaisu tuli tarpeeseen. Kehoni tuntui kahtia revityltä, mutta mieleni oli tyyni; Nyt se alkaa. Miten synnytykseni eteneekään, hyväksyn sen. En pelkää, minut on luotu tähän.
Tutkimushuoneeseen päästyämme otin vastaan muutaman järisyttävän kovan ja ikuisuudelta tuntuvan supistuksen, eikä taukoa ollut sen vertaa että olisin pystynyt olemaan paikallani käyrillä. Kätilö sai kuitenkin tarkistettua että kohdunsuu oli jo neljä cm auki ja passitti meidät suoraan synnytyssaliin. Ihana kätilömme toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi synnyttämään ja kertoi lukeneensa toiveeni luonnollisesta ja lääkkeettömästä synnytyksestä.
Synnytyssalissa kehoni oli yhtä suurta supistusta. Tärisin ja vaikeroin etten enää pysty rentoutumaan, vaikka kuinka yritän. Huomasin mieleni ottavan valtaa kivun ollessa tässä vaiheessa lähes sietämätöntä. Kätilö tarjosi avuksi ilokaasua, jota otin muutaman henkäyksen, mutta koska en huomannut sillä mitään vaikutusta, sen käyttö jäi lyhyeen. Yritin pysyä positiivisena kätilön ja mieheni kannustamana; kestän kyllä vielä hetken.
Hyvin nopeasti sisälläni alkoi tuntua valtava paine ja huusin, että minun on pakko ponnistaa. Kätilö varoitti ponnistamasta ennen kuin kohdunsuu oli kokonaan auki, muuten voisin revetä pahasti. Onneksi kohdunsuu oli auennut kymmeneen senttiin todella lyhyessä ajassa, sillä en olisi voinut pidätellä ponnistusta. Tunne oli niin voimakas että kehoni olisi varmasti ponnistanut, vaikka olisin ollut taju kankaalla.
Kätilö sai laitettua vauvan päähän pinnin sykeseurantaa varten ja samassa ensimmäinen ponnistus tuli kuin itsestään. Etsimme ponnistusten välillä hyvää asentoa. Muutamaa asentoa kokeiltuani parhaalta tuntui elokuvista tuttu, selällään puolimakuulla, jalat telineillä. Ponnistaessa minulle tuli ensimmäistä kertaa ajatus, etten tiedä mitä teen. Kesti aikaa löytää yhteys kehooni ja ponnistaa kivusta huolimatta. Kätilö ohjasi minua loistavasti läpi 30 minuutin ponnistusvaiheen ja lopulta pään syntyminen tuntui uskomattoman hyvältä. Mieheni sai ottaa ihanan tyttäremme vastaan kello 16:43, vain noin tunti sairaalaan tulomme jälkeen.
En voinut uskoa todeksi, että synnytys oli jo ohi ja terve tyttäremme oli nyt rinnallani. Kaikki kävi lopulta niin nopeasti! Olen äärettömän kiitollinen (ja onnekas) siitä, että synnytys meni paremmin kuin osasin edes haaveilla ja toiveeni lääkkeettömästä synnytyksestä toteutui. Sain todella tuntea jokaisen hetken tyttäremme matkasta maailmaan. Olen kuitenkin varma etten olisi pystynyt siihen ilman hypnosynnytyksestä oppimiani asioita ja hyvää henkistä valmistautumista. Kokemukseni myötä voin lämpimästi suositella tutustumaan hypnosynnytykseen ja syvärentoutumista synnytyksen apuna.
5+1 vinkkiä hypnosynnytykseen
- Luota kehoosi, voimaasi ja vauvaasi
- Harjoittele rentoutus- ja hengitystekniikoita
- Luo itsellesi räätälöity soittolista
- Hallitse pelkosi, sinut on luotu synnyttämään
- Valmistaudu kaikkeen, älä suunnittele
- Kerro toiveistasi avoimesti synnärin henkilökunnalle (ja neuvolassa)
Voimaannuttavia ja ikimuistoisia synnytyksiä toivotellen,
Elina
