Äitiysloma, oi ihana joutilaisuus ja vapaus! Vai onko sittenkään? Monella meistä tuntuu äitiyslomallakin olevan melkoisen aikataulutettu elämä tehtävälistoineen ja stressin määräkin saattaa olla korkea. Vaikka tekemistä voi olla paljon, niin voisimmeko silti nauttia siitä kaikesta ja jopa parantaa hyvinvointiamme kohtelemalla itseämme itsemyötätuntoisesti? Ja jos, niin miten?
Olen ollut äitiyslomalla nyt melkein kolme viikkoa. Ennen omaa raskauttani olin ajatellut, että tämä äitiysloman aika ennen vauvan syntymää olisi vähän kuin lomaa, jolloin pystyisi tekemään vauvahankintoja kivoissa kivijalkamyymälöissä, ehtisi käydä lounailla lempiravintoloissa ja nauttia matchalatteja suosikkikahviloissa muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Mutta kappas, ei se elämä mennytkään niin, vaan maailman tilanne ja samoin myös oma elämäntilanteeni saneli toisin, ja näin se varmasti menee myös monen muun kohdalla.
Todellisuudessa näihin äitiyslomaviikkoihin on mahtunut paljon tekemistä ja opintoja, eikä aika ole tuntunut lomalta. Olen ihmistyyppinä sellainen, että haluan ottaa asioista selvää ja syventyä niihin. Niinpä olen ottanut selville asioita, joilla pystyisin parhaalla mahdollisella tavalla varmistamaan sekä omani että vauvan terveyden ja hyvinvoinnin jo raskauden aikana, synnytyksessä kuin syntymän jälkeenkin. Opeista ja tiedoista olen todella kiitollinen, sillä haluan olla perehtynyt asioihin, mutta samaan aikaan olen huomannut, että suorituspaineet sekä to do -listan pituus on kasvanut niin pitkäksi, että se kaikki on alkanut vähän ahdistamaan ja tieto on lisännyt myös tuskaa. Entäpä jos en pysty tai jaksakaan tehdä tätä kaikkea? Meneekö lapseni sitten pilalle? Tunnenko epäonnistuneeni äitinä?
Tällaiset ajatukset on toki luonnollisia ja varmasti auttavat meitä jokaista jossain määrin myös ylittämään itsemme hyvällä tavalla, mutta uskon, että tällainen voi tuottaa myös itselleen paljon stressiä ja sitä ei varmastikaan kukaan tarkoituksellisesti halua tehdä.
Itsemyötätunto on hyväntahdon harjoittamista itseään kohtaan
Mikä siis avuksi? Itse olen ottanut käyttööni itsemyötätunnon. Itsemyötätunto on käytännössä sama asia kuin myötätunto toisia kohtaan, mutta kohdistuu itseen. Itsemyötätunnon tutkija Kristin Neffin mukaan itsemyötätunto rakentuu kolmesta elementistä: ystävällisestä suhtautumisesta itseä kohtaan, inhimillisyyden tunnustamisesta ja tietoisesta läsnäolosta. Itsemyötätunto on hyväntahdon harjoittamista itseään kohtaan, ei hyvien fiilisten harjoittamista. Itsemyötätunnon harjoittamisella ei ole tarkoitus muuttaa tilannetta, sillä kaikkea emme pysty kontrolloimaan, vaan tarkoitus on hyväksyä tilanne ja kohdella itseään siitä huolimatta kiltisti muistaen, että inhimillisyys kuuluu osana ihmisenä olemiseen.
Miten voin siis olla tässä hetkessä ystävällisempi itseäni kohtaan?
Olen suuren elämänmuutoksen edessä, mikä jo itsessään on iso asia, joten en kaipaa enää lisää paineita kaiken suorittamisesta. Hyväksyn sen, että tässä(kään) suhteessa minun ei tarvitse pyrkiä olemaan täydellinen, vaan se, että teen parhaani tämänhetkisillä resursseilla ja voimavaroilla on tärkeintä. Tekemättömien töiden laskemisen sijaan olen päättänyt kiinnittää huomioni kaikkeen siihen mitä olen jo saanut aikaan, enkä siihen mitä pitäisi vielä tehdä. Olenhan kuitenkin ihminen, en suorittava kone. Vaikka tekemistä on paljon, pyrin olemaan läsnä ja keskittymään yhteen asiaan kerralla ilman tarvetta siirtyä nopeasti seuraavaan. Annan itselleni myös luvan pysähtyä nauttimaan ja ihastelemaan pienen sisälläni kasvavan ihmeen potkuja ja möyrimisiä ihan niin pitkäksi aikaa kuin huvittaa. Olenhan kuitenkin äitiyslomalla, mikä on todella ainutlaatuista aikaa.
Kun vaihdan ajattelumallini itsemyötunnon taajuudelle tuntuu, että kehoni rauhoittuu, saan lisää tilaa hengittää ja mielikin kirkastuu. Itsemyötätunnon kanssa elämästä tulee kevyempää ja myöskin paljon nautinnollisempaa. Itsemyötätunnon harjoittaminen ei tarkoita sitä, että laiskistuisi vaan paradoksaalisesti se jopa lisää motivaatiota. Uskon, että kaikki tulee menemään juuri niin kuin on tarkoitettu minun kohdallani, eikä sitä varten tarvitse vaatia itseltään liikoja tai pingottaa. Ja kun rehellisesti miettii, niin mikä sen parempaa sekä itseni että vauvan kannalta, kuin iloinen ja hyvinvoiva äiti, jolla ei panta kiristä päätä?
Teksti: Heidi Österlund-Heikkinen
Kuva: Unsplash
