Maailman ihanin vauvani on syntynyt ja pian kolme viikkoa olen saanut pitää häntä sylissäni, kirjaimellisesti. Tämä postaus on kirjoitettu puhelimen muistioon näpytellen sohvan nurkassa pieni, söpö tuhisija kiinni tississäni, sillä juuri täällä tulee vietettyä erittäin paljon aikaa. Valmistautumista tähän uuteen elämänvaiheeseen tapahtui usean kuukauden, kenties jopa vuosien ajan, mutta ihan kaikkeen ei etukäteen pysty valmistautumaan vaan matkalla tulee koko ajan opittua yhtä ja toista. 

Vauvan syntymä on koko elämän mullistava tapahtuma ja välillä saattaa tuntua, että pää on kaikesta vähän pyörällä ja lyhyet katkonaiset yöt tuovat vielä oman lisänsä siihen kaikkeen. Itse pyrin vastaanottamaan vauvan kanssa vastaan tulevat tilanteet oppimisen näkökulmasta ja miettiä mikä olisi paras tapa toimia niissä, jotta ne tukisivat myös omaa hyvinvoitiani. Jaan tässä muutamia ensimmäisten viikkojen aikana oppimiani toimintatapoja. Niiden tarkoituksena ei ole antaa sinulle ohjeita kuinka toimia kussakin tilanteessa, sillä meidän jokaisen tarpeet, perheet sekä vauvat on yksillöllisiä, vaan pikemminkin tarkoitus on kannustaa sinua havainnoimaan eri tilanteita ja niiden mahdollisuuksia tukea omaa hyvinvointiasi.

5 oppia vauvan ensiviikoilta

Kun saavuimme synnäriltä kotiin, oli minulla suuri tarve ottaa vauva heti mukaan meidän normaaleihin tekemisiin. Vauvaelämän rytmittömyys tuo kuitenkin hieman haasteita matkaan kun kaikkea ei voi suunnitella etukäteen. Ulkoilu ja luonnossa liikkuminen ovat minulle tärkeitä ja niillä on paljon positiivisia vaikutuksia meidän hyvinvointiin sekä stressitasojen alenemiseen. Ensimmäisen kerran suuntasimmekin ulos vaunuttelemaan jo heti samana päivänä kun pääsimme synnäriltä kotiin. Ulos lähteminen tapahtui viiden minuutin varoitusajalla kun huomasimme, että nyt vauva nukkuu ja ulkoiluun on tilaisuus. Väliä ei ollut sillä, että hiukseni olivat märät suihkun jäljiltä saatika sillä, että nopeasti saatavilla oli vain raskausaikaiset (isot) housut – tärkeintä oli nopea reagointikyky, sillä emmehän tienneet kuinka kauan rauhallista ulkoiluaikaa olisi.

Oppi numero 1 onkin siis se, että tartu tilaisuuteen kun sellainen tulee. 

Oppi numero 2: Vauva syötetään kun hänellä on nälkä, oli paikka mikä tahansa. Koska meidän vauva syö erittäin usein olen heti alusta saakka päättänyt imettämään paikasta riippumatta. Usein meidän vauva syö vaunuttelun lomassa samalla kun kävelen, skeittiparkin reunalla, auton takapenkillä miehen käydessä kaupassa, sukulaisten kanssa terassikahveilla ollessa (onneksi yksi käsi riittää syömiseen ja ihmiset ovat halukkaita auttamaan saamaan tarjoilut lautaselle) tai puiston penkillä. Jos tekisin imettämisestä hankalaa, niin en juurikaan täältä sohvannurkasta poistuisi ja se ei tekisi hyvää ainakaan itselleni.

Oppi numero 3: Tee joka päivä jotain vain itseäsi varten. Ensiviikot vauvan kanssa on todella intensiivisiä ja saattaa tuntua siltä, että oma minuus on hakusessa. Kun annat koko ajan itsestäsi jollekin toiselle, on tärkeää ladata myös oma akkunsa, jotta on sitten mistä ammentaa myös vauvalle (ja miehelle). Minulle on ollut tärkeää, että saan joka päivä edes pienen hetken vain itselleni, oli se sitten vaikka vain pari minuuttia. Iltapesujen yhteyteen olen ottanut tavaksi tehdä pienen kasvohieronnan ja se on tuntunut aivan luksukselta – asialta jonka teen ihan vain itselleni. Ja tekee se kasvohieronta myös hyvää tälle univajeesta kärsivälle olemukselleni. Tämä oppi ei muuten ole sidottu ainoastaan vauvavuoteen vaan toimii kyllä ihan kaikissa elämäntilanteissa.

Oppi numero 4: Älä vertaa itseäsi muihin äiteihin. Meidän jokaisen vauvat on hyvin erilaisia persoonia jo syntymästä lähtien ja luonnollisesti kaikille ei sovi samat jutut. Joidenkin vauvat nukkuvat pitkiä päikkäreitä ja vain tankkaavat lyhyesti välissä, kun taas toiset vauvat ovat oikeita tissitakiaisia. Koska meidän vauva on jälkimmäistä sorttia olen joutunut heittämään romukoppaan olettamuksen siitä, että pieni vauva nukkuu paljon ja sen vuoksi äidillä on paljon omaa aikaa tehdä juttuja. Jokainen äiti tekee parhaansa ja niin kuin on omalle perheelleen hyväksi ja mahdollista. Jos jossakin perheessä nukutaan pitkiä päikkäreitä ja sillä aikaa äiti ehtii leipoa, siivoilla tai vaikka urheilla niin mahtavaa, mutta jos tämä ei kuvaa teidän perheenne todellisuutta, niin älä ota paineita siitä, että niin tulisi olla vaan luo sellainen elämä, joka palvelee sinun perhettäsi.

Oppi numero 5 on näistä opeista se kaikkein tärkein: Hyväksy se, että  vauva on nyt pomo ja äidin tehtävänä on palvella häntä. Joinakin päivinä olen ajatellut, että imetän vauvan nopeasti ja sitten lähdemme yhdessä ulos. Tunti, toinen ja kolmaskin on kulunut ja vauva on edelleen ollut sylissäni eikä puhettakaan siitä, että hän siirtyisi siitä huutamatta vaunuihin. Se on alkanut turhauttamaan itseäni, olen tuntenut itseni sohvan vangiksi ja päässä on pyörinyt ajatus, että ei mennyt kyllä sitten ollenkaan suunnitelmien mukaan. Kun luovuin siitä ajatuksesta, että minä päättäisin miten päivä menee ja hyväksyin sen, että perheessä on nyt uusi pomo, helpottui myös oma olemiseni. En enää luo päivälle paineita siitä mitä pitäisi tehdä ja missä aikataulussa, vaan yhdessä vauvan kanssa opettelemme uudenlaista päivärytmiä tai vaan elämme rytmittömästi niin kauan kuin sitä kestää. Paljon helpompaa näin, eikä enää tule itselle itkua siitä kun suunnitelmiin tulee muutoksia. Nyt olenkin päättänyt kysyä vauvaltani: My lady, how may I serve you?