Äitipiirin Rosa kertoo ajatuksiaan perhee kasvaessa neljännellä.

Raskaana – pian meitä on 4!

Share on facebook
Share on linkedin

Raskaustestin tekeminen on varmasti yksi jännittävimmistä asioista elämässä. Joskus ilouutinen vauvasta saadaan pikemmin kuin odotettiin. Toisinaan vauvan odotus voi aikaansaada suuren pettymyksen, kun toista viivaa ei ilmestykään. Jälleen negatiivinen tulos. Ja sitten, kun vauvatoive on suuri ja tulos on positiivinen. Se tunteiden myllerrys. Se lupaus tulevasta, mistä tuo pieni tikku kertoo. Kuinka pieni hetki voi muuttaa ihan kaiken.

Testiin piirtyy kaksi viivaa. Tuijotan tikkua silmät kyynelissä. Kikatan itsekseni. Tällä kertaa tuntuu erilaiselta. Tällä kertaa on vahva tunne siitä, että kaikki tulee menemään hyvin. Meidän perheeseen tulee vauva!!

Raskaus on kaiken kaikkiaan mennyt paremmin, kuin esikoiseni raskaus. Pahoinvointia ei ollut juurikaan ja olen ollut paljon vahvemmassa kunnossa. Olen pystynyt joogaamaan ja muuten liikkumaan läpi koko raskauden. Osaksi juuri siksi olen varmaankin välttynytkin tähän mennessä kolotuksilta ja kivuilta. Ärtyneempi olen ollut kyllä – onkohan siinä jotain perää, että poikaraskauksissa on usein niin? Toki syynä voi olla myös moni muu asia.

”Testiin piirtyy kaksi viivaa. Tuijotan tikkua silmät kyynelissä. Kikatan itsekseni. Tällä kertaa tuntuu erilaiselta. Tällä kertaa on vahva tunne siitä, että kaikki tulee menemään hyvin.”

Oliivit, vichy, appelsiinit, oliivit, oliivit, oliivit, olivat herkkuani raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana. Makeaa ei taas ole tehnyt mieli juurikaan. Sekin plussana tässä raskaudessa! 

Tämä jouluvauva on niin niin tervetullut meidän perheeseen! Olivia saa pikkuveljen ja me saadaan kokea kahden lapsen, tytön ja pojan, vanhemmuus. Tämä vauva on niin odotettu ja toivottu, en melkein jaksaisi enää odottaa näitä kuukausia ennen jouluaattoa! Kyllä, jouluaatto. Olemme aina puhuneet, että jos mahdollista, ei vauvaa joulu- tai tammikuussa. Että lapsi saa juhlia syntymäpäiviään erillään joulun tohinoista. Että lapsi saa erikseen syntymäpäivälahjat, ei niin, että yksi joululahjoista laitetaan syrjään. Universumi selvästi kuuli puheemme ja päätti lasketuksi ajaksi jouluaaton. 

”Tämä jouluvauva on niin niin tervetullut meidän perheeseen! Olivia saa pikkuveljen ja me saadaan kokea kahden lapsen, tytön ja pojan, vanhemmuus.”

Pohdimme tätä kyllä keväällä koronan vuoksi ja juuri joulu-tammikuun osuessa vauvan mahdolliseksi syntymäajaksi. Päätimme, että haluamme jatkaa silti elämäämme. Emme anna pelon ja huolen ohjata valintojamme, vaan jatkamme elämäämme. Vauva saa tulla, jos haluaa. Ja hän halusi, onneksi! <3 Ystäväni totesi: “Ei mekään tiedetty 9 kuukautta sitten, missä maailma menee, kun vauva syntyy.” Emme tiedä, missä maailma menee joulukuussa, mutta eihän ikinä voi. Me valitsemme luottamuksen tulevaan.

Esikoiseni kanssa olen ollut vaikuttunut lapsen kyvystä huomata kaikki pienimmätkin ilot ja ihmeet elämässä. Paras opettajani hetkessä elämisessä, sanon aina. Maailmassa on paljon paljon hyvää ja odotan jo, että pääsen kaikkia näitä ihmeellisyyksiä opettamaan ja näyttämään molemmille lapsilleni. Suurin ja arvokkain asia elämässäni – äitiys. Olo on niin kiitollinen!

Teksti: Rosa Auffermann

Kuvat: Unsplash ja Niki Strbian

Lue lisää juttujamme

×
×

Cart