Raskaus jättää kehoon omat jälkensä: halusi tai ei. Äitipiirin Anna ja Oona pohtivat blogissa, millaisia jälkiä raskaus ja synnytys jätti heidän kehoonsa ja millainen matka muutosten hyväksymiseen on täytynyt kulkea. Kaksi erilaista äitiä: varsin samanlaisten kokemusten ja tuntemusten äärellä. Pystytkö sinäkin samaistumaan?
Oona, sait esikoisesi 6 kk sitten: millaisia jälkiä raskaus jätti sinuun, mieleen ja kehoon?
Oona: Kehoni selvästi edelleen muuttuu ja palautuu ja olen antanut sillä myös aikaa siihen. Fysioterapeutti äitini neuvoi, että imetykseen liittyvät hormonit vaikuttavat kehoon myös paljon (tästä ei mielestäni puhuta esimerkiksi neuvolassa riittävästi), joten niin pitkään kun imetän, luulen myös kehossani tapahtuvan muutoksia. Edelleen esimerkiksi vatsani ja lantion seutuni ovat selvästi erilaisia kuin ennen raskautta. Olen kuitenkin pyrkinyt eroon ajatuksesta, että kehoni pitäisi palautua samanlaiseksi kuin ennen raskautta. Kehoni kasvatti ja kantoi toisen ihmisen, kävi läpi ison muutoksen, ja sen kuuluukin näkyä.
Muuttiko raskaus suhtautumistasi itseesi?
Oona: Raskauden aikana koin oloni usein hyväksi ja nautin kasvavasta vatsastani. Aikaisemmasta poiketen, en tarkastellut kroppaani kovin kriittisesti, sillä tiesin raskauden tuovan muutoksia, joihin en voi itse vaikuttaa. Raskauden aikana suhtauduin itseeni myös hyvin armollisesti, sillä nyt olin vastuussa myös kehittyvän vauvan hyvinvoinnista. Ehkä tämä armollisuus ja kehon hyväksyminen sellaisena kuin se kullakin hetkellä on, näkyy edelleen. Lisäksi vauvavuonna on yksinkertaisesti vähemmän aikaa tuijotella peiliin.
Kun nyt katsot itseäsi peilistä: mistä asioista olet erityisen ylpeä itsessäsi?
Oona: Olen ylpeä kehostani kokonaisuudessaan: siitä, että se kesti läpi raskauden, synnytyksen ja tällä hetkellä ruokkii lapseni. Vaikka se kuulostaakin kovin kliseiseltä, niin kaikki mihin naisen keho pystyy ja muovautuu, on todella upeaa. Olen myös ylpeä siitä, että olen melko sinut ulkonäköni kanssa.
Jättikö äitiys kehoosi jälkiä, jotka ovat vaatineet enemmän totuttelua?
Oona: Jätti.
Vaikka tiedänkin kehoni vielä palautuvan raskaudesta, niin välillä pömpöttävä vatsani turhauttaa. Myös synnytyksestä jäi kehooni jälkiä, joita en ole vielä hyväksynyt. Tuore äitiys näkyy kropassani niska-hartiaseudussa, sillä kannan vauvaa paljon sekä imetän ja nukun erikoisissa asennoissa.
Millaisin sanoin haluaisit rohkaista tuoretta äitiä muuttuneen kehon äärellä – näin kesällä?
Oona: Anna itsellesi ja kehollesi aikaa, sillä ajan kanssa keho, omat odotukset ja suhtautuminen omaan kroppaan muuttuu.
Toivon jokaisen äidin olevan ylpeä omasta kehostaan, oli se millainen tahansa. Olisi tylsää, jos eletty elämä ei näkyisi meissä ja mahtuisimme kaikki samaan muottiin. Jokainen keho on kaunis.
Anna, viimeisestä raskaudestasi on jo muutama vuosi aikaa. Näkyykö ja tuntuuko raskaudet kehossasi tällä hetkellä?
Anna: Raskaudet näkyvät ja tuntuvat edelleen kehossani – joskin niihin suhtautuminen on muuttunut armollisemmaksi. Sain molemmista raskauksista lieviä raskausarpia, jotka ovat jo haalistuneet ja muistuttavat lähinnä kahden terveen lapsen saattamisesta maailmaan.
Esikoiseni synnytyksen yhteydessä sain myös harmikseni 3. asteen repeämän sulkijalihakseeni. Vaurio on onneksi kuntoutunut hyvin ja muistuttaa lähinnä itsestään pitkillä juoksulenkeillä. Palautumisessa paras lääke on ollut aika!
Miten suhtautumisesi raskauksien jälkeiseen kehoosi on muuttunut ajan saatossa?
Anna: Alkuun kehon muutosten sulattelu vei aikaa. Tähän oli tietysti oleellisin syy se, että raskaus tuntui vielä kehossa kirjaimellisesti: pieninä kipuina ja vaivoina (mitä näitä nyt on…). Nyt jo 3-vuotiaan kuopukseni äitinä osaan suhtautua itseeni lempeämmin, armollisemmin ja hyväksyvämmin. Osaan myös pitää itsestäni parempaa huolta ja reagoida kehoni tuntemuksiin. Voinen siis sanoa nauttivani äitiydestä enemmän kuin koskaan!
Vaikuttiko raskaus, synnytys ja vauvavuosi siihen, miten naiselliseksi koit itsesi?
Anna: Ilman muuta vaikutti. Raskaus pahoinvointeineen, sekä esikoiseni synnytyksen aikainen komplikaatio ja siitä toipuminen vaikutti siihen, miten naisellinen energiani jakautui. Ensimmäisen lapsen kohdalla ei kovin hyvin. Keho tuntui aivan erilaiselta, jopa vieraalta vauvan jälkeen. Ymmärtävän puolison tuki ja samat kokemukset jakavien äitien seura oli korvaamatonta kaikkien ristiriitaisisten tunteiden keskellä.
Toisen lapsen saatuani synnytyksestä toipuminen oli nopeampaa ja jätti siis myös enemmän tilaa naiseuden toteuttamiselle. Nyt lasteni ollessa 5 ja 3-vuotiaat, keho tuntuu enemmän omalta kuin aikoihin.
Miten kannustaisit vastasynnyttänyttä Annaa, joka tarkastelee ensimmäisiä kertoja muuttunutta kehoaan?
Anna: Kannustaisin olemaan hitusen lempeämpi ja armollisempi itseä kohtaan. Hyväksymään sen, että keho muuttuu joka tapauksessa koko ajan. Lisäksi muistuttaisin, että ei ole mitään kauniimpaa kuin saattaa oma lapsi maailmaan oman kehon kautta.
Mitä haluaisit sanoa äidille, jolla on vaikeuksia hyväksyä raskauden ja synnytyksen tuomia muutoksia kehossa?
Näe muutokset mahdollisuutena tarkastella itseä vähemmän kriittisesti ja enemmän rakkaudellisesti. Meillä jokaisella on omat äitiyden jättämät jäljet kehossa: älä siis turhaan vertaile itseäsi muihin, vaan näe itsessäsi luomisen kauneus. Pukeudu, koristaudu tai viihdy paljaana – juuri niin kuin itsestäsi parhaalta ja oikealta tuntuu.
Lisää keskustelua äidin muuttuvasta kehosta Äitipiiri Goes Instagram Livessä ke 24.6 klo 13:00. Vieraanamme on upea Mamacitas podcast -duo Piia ja Minja. Pääset katsomaan liven tästä!
Teksti: Anna Korhonen & Oona Tchitcherin
Kuvat: Unsplash
