Suomen varhaiskasvatuksen kentällä sana ”lasten tunnetaidot” on kaikkien huulilla. Päiväkotien opetussuunnitelmat keskittyvät varsinaisten perinteisten mitattavien taitojen sijaan vahvasti niin kutsuttuihin tulevaisuuden taitoihin, jonka osa-alueena tunnetaidot ovat yksi keskeisimpiä kehitystavoitteita.
Mutta mitä nämä tunnetaidot käytännössä ovat ja kuinka vanhemmat voivat ottaa ottaa nämä luontevasti osaksi omaa vanhemmuttaan? Pyysimme Kamu-päiväkotien perustajia Johannaa ja Saaraa avamaan meille mitä tunnetaidot käytännössä ovat ja miten ne saa valjastettua luontaiseksi osaksi omaa vanhemmuutta. Näin he vastasivat.
Mitkä ihmeen lasten tunnetaidot?
Lasten tunnetaidot tai tunnetaidot yleensä tarkoittavat kykyä tunnistaa, nimetä, ilmaista, käsitellä ja säädellä tunteita sekä ymmärtää, mistä tunne kumpuaa. Kun omat tunteet osaa tunnistaa, on myös toisten tunteiden tunnistaminen ja niihin myötätuntoisesti reagoiminen helpompaa. Sosiaaliset taidot karttuvat sitä mukaa mitä vahvemmat tunnetaidot lapsella on.
Kaikki tunteet ovat lähtökohtaisesti hyvästä sillä ne viestivät meille tarpeistamme. Nälkä ja jano, mutta myös harmitus huomion puutteesta tai väsymys ovat kaikki tunteita, jotka viestivät meille perustarpeiden lisäksi esimerkiksi halua kuulua joukkoon tai olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Tunteet viestivät meille siitä, mikä juuri minulle on merkityksellistä, mistä pidän tai mikä tuntuu minusta kurjalle. Kaikki tunteet ovat siis tärkeitä ja hyväksyttäviä. Vanhemman on tärkeää viestiä ymmärtävänsä lapsen tunnetta, jolloin lapsi kokee tulleensa kuulluksi ja hyväksytyksi tunteensa kanssa.
Kaikki tunteet ovat hyvästä – kun ne ovat hallinnassa
Koska lasten tunteiden säätely ei yllä vielä aikuisen tasolle, voi tunne, niin positiivinen kuin negatiivinenkin hallitsemattomana viedä mennessään ja aiheuttaa ahdistusta ja uupumusta. Vaikka kaikki tunteet ovat hyväksyttäviä ja tärkeitä, tulee niiden voimakkuutta ja ilmaisemista oppia säätelemään.
Joskus ilo ja innostus voivat olla niin suurta ja pirskahtelevaa, että tekeminen menee sähläykseksi ja pahimmassa tapauksessa itseä tai kaveria sattuu. Joskus taas kiukku voi tuoda tarvittavaa tarmoa asian hoitamiseen, mutta siitä on osattava myös päästää irti. Kun tunteeseen saa säätelevän järjen mukaan, oma käyttäytyminen ja elämä on paremmin hallinnassa.
Lasten tunnetaidot – miten vanhempi voi opettaa niitä lapselle?
Ensimmäinen askel kohti tunteen säätelemistä, on tunteen tunnistaminen. Tässä vanhemman tehtäväksi muodostuu ensikädessä tunteen sanoittaminen. Pienten lasten vanhemmat tekevät tätä usein kuin luonnostaan: ”Voi kun sinua nyt harmittaa” tai ”Oletpa iloisella tuulella heti herättyäsi” ovat tuttuja ilmaisuja pikkulapsiperheissä.
Vaikka kyse on lopulta varsin yksinkertaisesta asiasta, ei sen tärkeyttä voi kylliksi korostaa. Pienelle lapselle hänen tunteidensa huomioiminen on osa lapsen rakentuvaa minä-kuvaa. Olen olemassa ja tunteitani arvostetaan.
Tunteen tunnistamisen jälkeen seuraava askel on tunnistaa myös mistä tunne johtuu ”Voi kun sinua harmittaa, taidat olla väsynyt” tai ”Tulitpa iloiseksi, taidat tykätä musiikista” opastaa lasta myös huomaamaan mistä tietty tunne kumpuaa.
Kiireessä taikka itsellekin stressaavassa tilanteessa voi unohtua sanoittaa lapselle tämän tunteita tai miettiä niiden syitä, tai ainakin tämä jää sanomatta ääneen. ”Älä nyt taas kiukuttele” tulee huomattavasti vähemmällä vaivalla kuin ”Sinua kiukuttaa, kun piti herätä aikaisin ja olet väsynyt ja haluaisit äidiltä enemmän huomiota”.
On kuitenkin lohdullista ymmärtää, ettei aikuisenkaan tarvitse olla esimerkillinen joka tilanteessa ja vanhemman tunteet ovat yhtä hyväksyttäviä kuin lapsenkin. Lapsen tunnetaidoille on päinvastoin hyödyksi nähdä että isääkin välillä harmittaa ja äiti on välillä surullinen. Negatiivisten tunteiden kohdalla on vain tärkeä ilmaista lapselle mistä vanhemman tunne johtuu, ja näyttää miten tunteesta selviää. ”Äitiä jännitti kovasti, mutta äiti yritti silti”.
Tärkeintä tunteiden säätelyssä onkin tarjota lapselle ratkaisua vaikeaan tilanteeseen. Usein tämä ratkaisu ei tunnekuohun vallassa olevalle lapselle kelpaa, mistä syystä keskustelu on usein hedelmällisintä ajoittaa tilanteeseen, jossa lapsi on jo rauhoittunut. Jo itse tilanteessakin on kuitenkin tärkeää vahvistaa ja hyväksyä lapsen tunne, mutta asettaa rajat sille miten tunteeseen saa reagoida.
”Sinua harmittaa, kun olisit halunnut leikkiin mukaan. Saa kiukuttaa, mutta toisia ei saa töniä, eikä toisia saa satuttaa.”
Tilanteen rauhoituttua on hyvä miettiä yhdessä lapsen kanssa toimintamalli vastaavaa tilannetta varten. Ensi kerralla voisit sanoa kaverille että sinusta ei tunnu kivalta kun jäät leikin ulkopuolelle ja kysyä jos pääsisit leikkiin mukaan. Jos kaveri ei silti ota sinua leikkiin ja sinua alkaa harmittaa, tule hakemaan äiti apuun.
Vaikka aikuinen ei saisi itse ongelmatilannetta ratkaistua, voi vanhempi silti auttaa lasta pääsemään tunteesta yli ilman toisiin kohdistuvaa fyysistä tunteenpurkausta. Lapsilta voi myös hyvin kysyä heidän omaa ehdotustaan konfliktin ratkaisemiseksi; monesti lapset ovat tilanteen rauhoittuessa todella luovia ratkaisun keksimisessä!
Tunteiden tunnistamista, sanoittamista, ilmaisua ja keinoja toimia tunteen tullessa voi ja kannattaa harjoitella myös silloin, kun lapsi ei itse ole tunnekuohun kohde, vaan tunne tunnistetaan kolmannen henkilön tuntemana. Perheenjäsenten tai kavereiden kanssa sattuneista tilantesta voi puhua jälkikäteen yhdessä miettien mistä tunne johtui ja miten tilanteessa olisi voitu toimia.
Lisäksi hyviä keinoja tunnetaitojen harjoittelemiseen ovat kirjallisuuden, tunnekorttien ja -pelien kautta tunteista keskusteleminen ja empatian harjoitteleminen. Tällöin tunnetta voidaan käsitellä tarvittavan etäisyyden päästä neutraaleilla esimerkeillä.
Mikäli lapsella on vaikeuksia tunnetaitojen oppimisessa tai omien tunteiden sääntelyssä, voi apua opetteluun pyytää myös päiväkodista. Lasten tunnetaidot ovat päiväkodissa lähes jokapäiväisen keskustelun aiheena.
Kokemuksemme mukaan vanhemmat turhaan arkailevat vaikeammista asioista kysymistä, vaikka me päiväkodissa olemme juuri perheitä varten ja varhaiskasvatuksen ammattilaisina tunnistamme monet sudenkuopat, joita tunnetaitoja harjoitteleva lapsi joutuu ylittämään matkallaan kohti parempaa itsesäätelyä.
Tunnetaidot ovat monelle aikuisellekin haastavia ja niissä kehitytään läpi elämän. Olisikin hienoa jos tunneoppia saataisiin jaettua yhdessä vanhempien kanssa!
Lue myös nämä kasvatusta käsittelevät artikkelimme:
Vieraskynän takana
Vieraskynäkirjoittajat ovat pääkaupunkiseudulla toimivan Kamu-päiväkotien perustajat Johanna ja Saara.
Kamulla on pienet, kodinomaiset päiväkodit Helsingin Pitäjänmäessä sekä Espoon Otaniemessä. Kamu-kodeissa toimitaan kahdella kielellä suomeksi ja englanniksi, pyritään vahvistamaan tunnetaitoja, luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä sekä vaalitaan lapsen omia vahvuuksia.
